Historia

Samimootor Oy:n vuosipäivän lähestyessä olen haastatellut yrityksen perustajaa Reino Naapankia ja hänen vaimoaan Kaisaa liikkeen vaiheista vuosien varrella. Korjaamolla ovat alkuaikojen moottorikelkat vaihtuneet autoiksi ja kehitystä muutenkin tapahtunut moneen suuntaan, mutta mistä kaikki oikein alun perin lähtikään?

Samimootor Oy:n kohta nelikymmenvuotinen historia sai alkunsa 1966 kun Reino korjasi ensimmäisen moottorikelkan maksua vastaan pienessä verstaassa liiterin takana. Ensimmäinen asiakas tässä alun perin yhden miehen yrityksessä oli Aslak-Antti Länsman. Verstaaseen ei tuossa vaiheessa juuri muuta kuin kelkka ja korjaaja mahtunutkaan.

Vuonna 1968 rakennettiin ensimmäinen varsinainen korjaamo. Renkaita ja varaosia oli myynnissä jo tuolloin. Bensanmyynti alkoi vuonna -72. Ensimmäinen palkollinen korjaamolla oli Johannes Rasmus, välillä Norjassakin töissä piipahtanut, sittemmin takaisin palannut. Seuraavaksi yritykseen mukaan tuli Reijo Pohjanrinne, joka on ollut mukana siitä lähtien.

Korjaamotyöntekijöitä on tullut ja mennyt, osa pitempi- osa lyhyempiaikaisia, mutta pojat Ari ja Esa tulivat bisnekseen mukaan melko lailla heti kun olivat riittävän vanhoja autonrengasta pyörittämään. Virallisesti Ari tuli yritykseen –82 ja Esa toimi korjaamopäällikkönä vuodesta –85 vuoteen -08. Ensimmäinen korjaamon laajennus on tehty 80-luvulla.

70-luvun öljykriisi ja bensan säännöstely tuntui Samimootorinkin arjessa. Reino myöntää, että hanskojen tiskiin lyöminen ja jakoavaimen nurkkaan heittäminen kävi toki mielessä vuosien varrella, mutta ei missään tapauksessa vakavalla tasolla.

Kahvia ja leivonnaisia Samimootor on asiakkailleen tarjoillut 80-luvun puolivälistä lähtien. Wiinerit on leiponut aluksi vaimo Kaisa ja myöhemmin niitä tilattiin Ivalon konditoriasta ja paikallisesta Tenon Leipomosta. Nykyään leivokset ostetaan tukusta ja paistetaan valmiiksi paikan päällä. Lääkekaappi tuli vuonna –78 Anna Suomenrinteen lopetettua sen pitämisen. Asiamiespostin paikka Samimootorilla on ollut vuodesta –92 lähtien. Taustalla oli varsinaisten postien lakkauttaminen.

Alusta lähtien on kaupankäyntiä tehty pääasiassa kolmella kielellä: suomeksi, norjaksi ja saameksi. Jos norjankieli ei aluksi ole niin sujuvaa ollutkaan, on sitä opittu työn ohessa. Lisäksi monet rajantakaiset kävijät ovat puhuneet suomea. Norjalaiset asiakkaat ovat aina olleet yritykselle elinehto.

Myymälää laajennettiin –95. Neljä vuotta myöhemmin Reino jäi eläkkeelle ja vuonna 2001 Kaisa seurasi esimerkkiä. Eläkkeellejääminen ei tietenkään perheyrittäjälle koskaan tarkoita täydellistä syrjäänvetäytymistä, vaan Samimootor on edelleen perustajansa Reinon ja hänen vaimonsa hyväntahtoisen tarkkailun alla. Molemmat ovat lisäksi osakkeenomistajia yrityksessä.

Nimelle "Samimootor" on kirjoitusasuja jokseenkin yhtä monta kuin on asiakasta. Ei sillä, onhan palvelutarjontakin monimuotoista: Yritys on samalla matkahuoltoasiamies, varaosamyymälä, kahvila, korjaamo, asiamiesposti ja lääkekaappi. Nykyisellään Samimootor työllistää vakituisesti kymmenen ihmistä. Viimeisin edistysaskel on ollut korjaamon suurimittainen laajennus 2004.

Kuvassa Reino ja Kaisa Naapanki, ammateiltaan alun perin puuseppä ja keittäjä.

 Teksti ja kuva: Jenni Naapanki